Suomentaja Tuulia Tipa esittelee käännöksensä ”Ohjaaja” (”Lichtspiel”, Daniel Kehlmann).

Weimarin Saksan kuuluisa elokuvaohjaaja G. W. Pabst pakenee natsien valtaannousua Hollywoodiin. Pabst sinkauttaa Greta Garbon Kalifornian tähtitaivaalle, mutta edes se ei auta; Amerikassa eurooppalainen kuuluisuus on nobody.

Pabst saa töitä Ranskasta ja perhe palaa Eurooppaan. Heidät pysäytetään Itävallassa, missä perhe kauhistuu Kolmannen valtakunnan raakalaismaista hallintoa. Mutta Berliinissä propagandaministeri painostaa ohjaajaneroa natsien palvelukseen paljon luvaten. Pabst vastustelee, mutta pikkuhiljaa prässi alkaa purra. Alkaa faustinen kaupankäynti, jonka panoksena ovat Pabstin ura, perhe ja omantunnon puhtaus.

Ohjaaja on romaani taiteesta, vallasta ja moraalisista valinnoista. Samalla se on leikkisä kerronnallinen taidonnäyte, rikas ajankuva ja kiihdyttävä elokuvahistoriallinen matka.

Historiallinen henkilö
Itävaltalaissyntyinen Georg Wilhelm Pabst (1885–1967) kuului F. W. Murnaun sekä Fritz Langin ohella aikansa arvostetuimpiiin saksalaisen kielialueen elokuvaohjaajiin. Hän ohjasi yli kolmekymmentä elokuvaa, joista Suomessakin nähtiin mm. Iloton katu, Pandoran lipas ja Synnin kosto. Pabstia pidetään aikansa suurten näyttelijätärtähtien, Louise Brooksin ja Greta Garbon, “löytäjänä”. 1920-luvulla Pabst tunnettiin vasemmistolaisena, mutta natsien noustua valtaan hän päätyi työskentelemään propagandaministeri Goebbelsin alaisuudessa.

Kehlmannin Ohjaaja on fiktiivinen teos, mutta pohjana toimii historiallisen G. W. Pabstin ja tämän perheen elämäntarina.